Kiusaaminen

Vaikka tätä ei moni uskoiskaan, niin mua on kiusattu koulussa jo kolmosluokalta lähtien. Oon kiertäny kaiken maailman psykologit, kuraattorit, kaikki kolme rehtoria jotka meillä on ollu 8-vuoden aikana... Oon tosi herkkä puhumään tästä aiheesta, mutta päätin silti tehdä oman postauksen. Katsoo mitä tästä tulee...

Se alko siis kolmosella, jollon meillä oli opettaja joka ei sillon tehny asialle mitään. Alku oli vaan muutamia pikku kinoja, jotka sovittiin ja kirjotettiin reissuvihkoon. Siihen kö ei alusta asti puututtu, niin siitähän se lähti vaan kasvamaan... Olisko ollu josku 4-luokalla kun mut meinattiin ekan kerran hakata. Naulakoilla. Alakoululla. Emmä siitä sillon sanonu kellekkään, ajattelin et se on vaan 'läppää'.

Oon kaiken lisäks ollu aina tosi herkkä itkemään. Ja se ei yhtää helpottanu tilannetta. Vaikka en ois ikinä kellekkään opettajalle menny sanomaan, niin näki sen musta jos kaikki ei oo OK. Normalisti oon aina ollu tosi puhelias, mutta jos kiusaamista on ollu nii en oo ees omaa mielipidettä uskaltanu tunnilla sanoo ja oon ollu vaa hiljaa.

Kutosella se oli sitä, että mut vaan yksinkertasesti jätettiin porukan ulkopuolelle. Sillon tuntu et mä oon oikeesti yksin ja kukaan ei halua olla mun kanssa. Siitä mulle on kai jäänykki pahimmat traumat. Siitä ettei kukaan välitä. Kaikki nauraa. Kukaan ei halua olla mun kanssa. Ja se näkyy vielä tänä päivänäkin, en luota helposti muihin, mut on jätetty liian monta kertaa.

Pahin alkoi kuitenkin "vasta" seiskalla. Nimittäin Facebook. Ryhmät. Oon aina ollu reipas käyttämään facee, laittanu sinne kuvia ja kirjottanu. Mulla ei oo ikinä ollu tää pahin kiusaaja facessa kaverina ja suojaukset on ollu sitä luokkaa, ettei se nää kun multa valokuvaus-kansion. Kaikki muu on piilotettu. Kuitenkin se sai jotain kautta mun kuvia muokattavakseen. Poistin sitten meidän luokkalaisia aika reilulla kädellä sieltä ja se loppu. En vieläkään tiedä tarkkaan kuka kuvia on antanut, mutta mulla on epäilykseni. Nykynen ystävä kuitenkin kerto ja linkkas mulle facessa näitä keskusteluita mitä musta on kirjotettu. Mulle tehtiin oma ryhmä, missä on hyvä puhua paskaa. Emmä voinu sitä sillon käsittää. Soitin vaan itkusena iskälle, joka soitti kuraattorille ja kävin puhumassa tästä. Sitte iskä lähti kiusaajan porukoille puhumaan, mutta ei niitä kiinnostanu. Sano vaan että käy ite sanomassa. Tossa alhaalla näkyy muutama kiusaajan kirjottama teksti.

"en jätä maria rauhaan ku vasta sillon kun se ampuu ittesä kiusaamisen takii tai vaihtaa edes koulua"

"mari ei pyhävitun nimeen saa mitä se haluu se on perseaukista porukkaa ja en tosiaan oo kusipäille kade"

"nNO MÄ INHOON SITÄ SYDÄMMENI POHJASTA KOSKA SE ON KUSIPÄÄ

SEN LUONNE JA ULKONÄKÖ PELKÄSTÄÄN VITUTTAA MUA SEN KOKO OLEMUS ON IHAN HIRVEETÄ KÄSITTÄMÄTTÖMÄN VITTUMAISTA PASKAA"

"eikö niin ettei maria pidä kannustaa eikä sääliä jos sitä kiusataan kun se on ite pilannu elämänsä olemmalla kushpää"

Noin. Tätä musta puhuttiin netissä. Ja tossa on vaan osa. Toi ei ehkä teistä näytä pahalle, mutta sillon ku oot jo viis vuotta kestäny tota melkein pävittäin, nii sitä ei enää kestä.

Tosta käytiin kunnon keskustelut, mutta ei se mihinkää johtanu. Se jatku nyt syksyllä. Siitähän ne hommat vasta alko. Nyt toivon, että tää loppu. Oon käyny jo niin pohjalla etten välttämättä enää jaksais. Onneks mun tilannetta on helpottanu perhe ja ne kaverit, jotka on oikeesti pysyny mun rinnalla. Tästä mä huomasin kehen kannattaa luottaa ja kehen ei. Omanikäsiä ystäviä mulla on Tervossa kaks.

Haluan näin postauksen lopuks kiittää niitä, jotka on pysyny mun lähellä. Ilman teitä en tiijä oisinko tässä. Ja te, jotka ootte kiusannu/kiusaatte niin lopettakaa se. Ja pyytäkää anteeks. Siitä voi oikeesti tulla traumoja muiden ihmisten kanssa. Ite en esimerkiks pysty kahtomaan vieraita silmiin. Ollenkaan. Ja se johtuu puhtaasti kiusaamisesta.